Matkakertomus Italiasta

16.3.2014 

Havahdumme kunnolla matkaan Münchenin lentokentällä bussissa. Pedro kommentoi kanssamatkustajia: kaikki tässä bussissa näyttävät italialaisilta paitsi te kolme. Koemme siis kulttuurishokkeja jo menomatkalla ja tämä taitaa olla esimakua tulevasta. Milanossa taitaa olla paljon italialaisia. 

Milanon koneessa melutaso nousee huimasti ja koneen toisesta päästä toiseen päähän huutelu lisääntyy eksponentiaalisesti verrattuna Helsinki-München väliin. Emmekä ole edes nousseet ilmaan. Suomipojat ovat syystäkin ihmeissään ja pohtivat hiljaa mitä seuraavat viisi päivää tulevat pitämään sisällään. 

Näimme Milanon lentokenttää kattavasti harhaillessamme etsimässä oikeaa bussipysäkkiä. Oikea pysäkki löytyi sieltä mistä olimme aloittaneet. Suomipojat, sekä yksi brasilialainen, saivat ensi kosketuksensa italialaiseen liikennekulttuuriin matkalla lentokentältä Milanon päärautatieasemalle ja asemalta hotellille. Hikoilutti, vaikka ilta ei kuumin ollutkaan. Sängyssä jalkapallopeli piti valveilla, ei tosin jännittäminen lopputuloksesta, vaan sen katselusta aiheutuva meteli kadulta.

17.3.2014

Aamiaisen kulttuurishokki tulee heti kättelyssä: tarjolla suklaalla täytettyjä croisantteja, nutellaa ja muuta makeaa. Hedelmistä tai muusta tuoreesta ei ole tietoakaan. Kaurapuuroon tottunut suomipoika on taas ihmeissään. Aamiaiseen tosin tuskin ehti koskea, koska piti koko aikaa olla pystyssä kättelemässä muita comenius-tyyppejä. 

Lähtö hotellilta oli klo 8.30, mikä Italiassa tarkoittaa näemmä klo 9.10.

En voisi olla enempää ällikällä lyöty, pojat pistivät parastaan ja erityisesti Pedron kertomus Suomesta brasilialaisen silmin sai palautetta esityksen jälkeen. Moni odottaa jo avantouintia Suomessa. Brunbergin suklaat saivat myös ansaittua huomiota. 

Italialaisella suunnitelmallisuudella haahuilimme jonkin aikaa aurinkoisessa puistossa etsimässä Julius Ceaserin istuttamaa puuta, ei löytyny. Mittarin hätyytellessä 25 astetta suomipojat ovat ihmeissään miten maaliskuussa voi olla näin lämmintä. Tämän jälkeen haahuilimme italialaisella täsmällisyydellä koululla. 

Italialainen letkajenkka liikuntasalissa paljastui kokeelliseksi italialaiseksi teatteri-improvisaatioksi. Ihmettelimme voiko olla toisenlaista teatteria kuin teatteriversio Tuntemattomasta sotilaasta.

Pääsimme katedraalille, jota oli rakennettu vain 700 vuotta. Italialaisen tehokkuuden symboli. Tämän vieressä oli galleria, jossa vilisi suomipojalle outoja nimiä. Eikö muka Rukka ja Savotta riitä?

Saimme autenttista italialaista pizzaa, ihan kiviuuni ja oikea tuli. Tosin suomipoika oli ihmeissään, kun maksaminen kesti pidempään kuin itse syöminen. Näemmä yksinkertaisesta asiasta voi saada erittäin vaikean asian, varsinkin kun ei ole vaihtorahaa.

18.3.2014

Opimme nopeasti maan tavoille, ollessamme tunnin myöhässä aamun tapaamisesta linnan edustalla. Pääsimme myöhässä odottelemaan. Näin kissan vallihaudassa, en ehtinyt ottaa kuvaa. 

 Näyteikkunassa oli laukku, hinta 18300€. En pystynyt järkytykseltäni ottamaan edes kuvaa. Toivuttuani järkytyksestä, pystyin palaamaan ikkunan eteen ottamaan kuvan. Samalla huomasin 18000€ olevan pilkkahintaan verrattuna isoon laukkuun. Mistä lähtien krokotiileistä on tehty muutakin kuin soppaa? Parkkeeraus on tosin käytännöllistä, suomalainen parkkipirkko saisi halvauksen välittömästi.

Espanjalaiset saivat opetuksen italialaisesta ravintolakulttuurista oppilaiden ostaessa jäätelöä ja tullessa istumaan ravintolaan: jäätelön kanssa penkille istuminen maksoi kaksi euroa.

Kiirehdimme odottamaan luonnontieteelliseen museoon, jossa saimme arvoituksen, miten tutustuminen sokeiden maailmaan hoidetaan. Emme pystyneet ratkaisemaan tätä italialaista aivopähkinää, mutta pääsimme kävelemään täydellisessä pimeydessä. 

Illan ohjelmaa kuvaa parhaiten kuivunut kanava, rappusten kipuaminen ylös ja alas sekä edestakaisin kävely. Ravintola löytyi sieltä mistä lähdimme. Illallisella risotto ja antipasti upposi hyvin, suurin järkytys oli, ettei ruokailu loppunut siihen, vaan ruokalajeja tuli ainakin neljä! Suomipoika oli ihmeissään, varsinkin kun on tottunut menemään suoraan pääruokaan ja kieltäytynyt pontevasti tarjoilijan tarjoamasta jälkiruoasta pitäen sitä turhana hömpötyksenä.  

19.3.2014

Muutaman tunnin yöunien jälkeen on taas aika lähteä, tällä kertaa lähes sovittuna aikana, kohti Como-järveä, paikkaa jonne milanolaiset kansanriistäjät ovat jo vuosisatoja pystyttäneet palatsejaan.

Kyynikonkin sydän murtuu katsellessa maisemaa, jossa järvi, vuoret ja kartanot muodostavat upean kokonaisuuden. Ehkä täältä voisi hommata talon eläkepäiviä varten. Onneksi jalkapallo ja lentopallo tulivat mukaan, jotta pystyimme keskittymään muuhunkin kuin maisemaan. 

20.3.2014

Olen muodostanut tärkeimmistä lauseista Italia-Suomi fraasikirjan:

Olemme kiireessä = odotamme perillä ainakin tunnin

Olemme kohta perillä = kävelemme pari kilometriä ja palaamme takaisin lähtöruutuun, jossa ravintola sijaitsee

Olemme siellä parin minuutin kuluttua = menee ainakin puolituntia 

Saimme viimeisen päivän aktiviteetit pakettiin ja italialaiseen tapaan homma lopetettiin neljän ruokalajin illallisella, joka venyi puoleenyöhön. Hyvästelyissä monella suomipojallakin olivat silmäkulmat kosteana. Viiden tunnin yöunien jälkeen ylös, kamat kantoon ja taksilla lentokentälle. Kyllähän tästä kerrottavaa riittää kotopuolessa, jossa kuulemma satoi edellisenä yönä lunta ja nyt on kunnon loskakeli. 

- Jyrki Puikko