Ylä-asteelta lukioon siirtyessä kaikki aineet tulivat laajemmiksi, joka omassa mielessäni tarkoittaa, että ne tulivat vaikeammiksi. Matematiikka ei kuitenkaan muuttunut muulla tavalla, kuin että laskuihin jysähti paljon lisää A:ta, B:tä ja C:tä ja laskut muuttuivat pidemmiksi.
Matematiikka ei ole koskaan tuottanut minulle suuria
ongelmia, mutta pienet virheet laskuissa, kuten etumerkin muuttuminen tai jokin
niinkin yksinkertainen lasku, kuin 4 x 4 voi muuttua jossain kohti laskua
kahdeksitoista. Tällaiset huolimattomuusvirheet yleistyvät sitä huimemmin, mitä
pidempiä laskuja aletaan laskea.
Olen
huomannut, että matikka sujuu parhaiten silloin, kun ymmärtää miksi jokin asia
pitää tehdä niin kuin se tehdään, eikä vain laske laskuja ymmärtämättä niitä.
Matikan opiskelu ei ole ensimmäisestä luokasta lukion ykköselle perustaltaan
muuttunut melkein yhtään; ensin opettaja opettaa uuden asian, ja sitten
lasketaan aiheeseen liittyviä tehtäviä. Ymmärrys on kuitenkin kasvanut vuosien
varrella. Välillä asioiden ymmärtäminen on hankalaa eikä edes opettaja voi
siinä aina auttaa, joten ainut keino on laskea laskuja, kunnes yhtäkkiä päässä
välähtää; ”Ahaa, näinhän se meneekin!”.
Fysiikassa
korostuu entisestään se, että iso kokonaisuus pitää ymmärtää tai ei pärjää.
Itselleni Fysiikka on yksi aineista, johon haluan panostaa ja jonka aion
kirjoittaa ylioppilaskirjoituksissa.
Lukioon siirtyminen ja tällainen matemaattisten aineiden
lukio-opiskelun avaus on itselläni siis alkanut melko sujuvasti ja ainakin
toistaiseksi olen melko optimistinen tulevaisuutta ajatellen, vaikka vanhemmat
opiskelijat ovat kertoneet ”kauhutarinoita” siitä miten rankkoja kurssit
tulevat olemaan. Toivon kuitenkin lopuksi kaikille onnea lukioon ja kehottaisin
sinnittelemään mukana! Älkää luovuttako vaikka tuleekin vastaan asioita, joita
ette ymmärrä!
Märt Vesinurm 13D
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti